Inarin Sami Duodjissa , joka on siis saamelaista käsityötä edustavan yhdistyksen kauppa, käydessä tuli ihasteltua siellä heidän käsityötaitojaan. Itse aikaisempana vuotena hankin vähän jo heidän käsityötaidettaan ja tykästyin poronluuhun saamelaisten koristelemana. Tunne on hyvin shamanistinen tuon suhteen ja osuukin siis hyvin taiteelliseen puoleeni.
Hyllyssä oli leukuja, rasioita sun muita tuotteita sekä tietysti kuksia. Hintaa kun katsoi niin aluksi se tuntui varsin korkealta, mutta mitä enemmän asiaa tuli ajateltua niin sitä enemmän se alkoi tuntumaan järkevältä. Jos käsityöläisen kantilta katsoo niin siitä tuskin jää paljoa tuntipalkkaa koska kuksan tekeminen käsin, luu-upotuksin ja koristeluin, ei ole ihan nopea työ. Itselläni aikaisemmin on ollut, ja on tietysti edelleen, myös edullisempi kuksa joka on karkeampaa tekoa (sorvattu, ei hirveän hienostunut) jolla toki saa juomapuolen hoidettua.
Miksi sitten halusin maksaa tästä kuksasta paljon enemmän?
Yksi syy on esineen kauneus ja tunnelma mitä se minulle välittää. Kuksa on hyvin viimeistelty ja sen muoto on haettu pahkan mukaan ja luonnon ehdoilla taidokkaasti. Lapin taika pureutui näin myöhemmällä iällä itseeni vahvasti ja luukoristeluineen se muistuttaa minulle pohjoisen rauhasta ja tunnelmasta.
Toinen seikka on että se antaa arkeen edes pienen ripauksen juhlavuutta. Esine on hankittu käyttöä varten eikä koristeeksi hyllyyn. Nytkin tätä kirjoittaessa tulee hörpittyä teetä kyseisestä kuksasta. Sen käyttö ei todellakaan rajoitu vain harvoille retkille vaan on käytössä ympäri vuoden.
Kolmas seikka on sekin että käsityötä tulee arvostaa. En odota tuolta vähempää kuin että se on ‘ikuinen’. Jos miettii paljon rahaa laitetaan elektroniikkaan jota on uusittava muutaman vuoden välein – viimeistään – saa tuohonkin perspektiiviä.
Vesku
0 kommenttia:
Lähetä kommentti