Kuten lupasimme, ensimmäisessä tuottajaesittelyssämme on puukkoseppä Mikko Inkeroinen. Pääsimme hieman myöhässä käsiksi lupaamaamme haastatteluun, joka ei kuitenkaan johtunut haastateltavan livahtelusta kanoottiretkille – kuten ennakoimme – vaan oman väkemme "kiireellisestä" aikataulusta.
Haastattelupaikkakana toimi puukkosepän kahvipöytä, joka johtikin nopeasti melkoiseen kofeiinin yliannostukseen.
Mikkelissä majaansa, eli pajaansa, pitävä metallialan Artesaani Puukkoseppä Mikko Inkeroinen on olemukseltaan jämerän ja jäyhän oloinen mies, jonka uskoo varsinkin työssä mustuneisiin kouriin vilkaisemalla helposti sepäksi. Puukkojen valmistamisesta hänelle on kertynyt kokemusta jo toistakymmentä vuotta – niistä viimeiset kuusi on paiskittu toden teolla tilaustöitä. Ulkoinen ankaruus sulaa kuitenkin keskustelussa nopeasti hersyväksi huumoriksi ja savolaismalliseksi leukailuksi.
Mikon kiinnostuksen perinteisiin suomalaisiin puukkoihin herätti jo nuorena hänen isänsä puukkokokoelma ja harrastus käynnistyikin aluksi saman mallin mukaisesti lähinnä keräilynä. Varsinaisen puukkojen valmistamisen tuleva puukkoseppä pääsi aloittamaan vuonna 1997. Tosin puitteet puukkojen valmistamiseen olivat tuolloin vähintäänkin vaatimattomat ja pajana toimi kodin ulkovarasto. Myöskään tietoa siitä että teriä voi takoa itse ei sepänalulla vielä ollut, vaan ensimmäiset puukot rakentuivat ostoterien ympärille ja mallia otettiin lähinnä kirjoista. Puukon valmistuksessa kiinnostavinta oli haaste ja puukkoseppä muistaakin miettineensä että; "kyllähän tollasen tekee kuka tahansa".
"kukaan ei halua nähdä ensimmäisiä puukkojani"
-MI
Vaatimattomista puheistaan huolimatta näytille tuodut ensipuukot kertovat tekijästään muutaman tärkeän asian. Vaikka tekniikka ja muotoilu on vielä ymmärrettävistä syistä hakusessa, on kumpainenkin puukko jo täysin toimiva väline tuppea myöten. Itsekin puukkojen valmistuksen kanssa tuherrelleena huomaan, että helat ovat sangen särmäkästi sovitetut ja tuppikin napsahtaa mukavan varman oloisesti – toisessa puukoista on jopa perinteinen tuohikahva. Tulee mieleen, että asianmukaisella opastuksella Inkeroisen avaus olisi ollut varmasti huomattavan mallikas.
Vuonna 1999 harrastus sai vakavamman sävyn, kun MI pääsi kokeilemaan terien takomista. Naurunpilkahdus silmäkulmassaan seppä kysyy minulta haluanko nähdä aivan ensimmäisen hänen takomansa terän – ja haluanhan minä. Syy miehen arvoitukselliseen ilmeeseen selittyy nopeasti, koska ns. "terä" on olemukseltaan hieman… muinaislöytömäinen. Hetki naureskellaan ja sen jälkeen puukkoseppä tuo näytille seuraavan, eli ensimmäisen kokonaan itse alusta loppuun valmistamansa puukon, joka on mallia-Tommi, mutta jonka tupessa on vivahde Rautalammin vaikutetta. Tämä esine valmistui heti "hautalöydön" perään ja nyt ovat kaikki elementit tasapainoisesti koossa ja esineen yleisolemus erittäin siisti.
"Takomisen myötä kaikki kompromissit jäivät pois"
-MI
Taitolan kausi
Uusi vaihe matkalla kohti täyttä ammattilaisuutta alkoi, kun Mikko joutui työttömäksi vanhasta ammatistaan. Aikaa jo hyvin aktiiviselle käyneelle harrastukselle jäi ja Mikkelin raviradantien Käsi- ja Taideteollisessa oppilaitoksessa vieraillessaan hän totesi ohimennen metallipuolen opettajalle Juha Piiroiselle; "jos olisin tällasesta tienny, niin olisihan sitä voinut tännekin tulla". Olisiko Piiroinen sitten nähnyt Mikon töitä, koska totesi yks'kantaan; "kyllä sä tänne pääset". Muutaman viikon kuluttua kyseisestä keskustelusta Inkeroinen olikin jo kyseisen koulun oppilas.
Mikko kuvailee Taitolassa vietettyjen vuosien merkitystä urakehityksekselleen erittäin merkityksellisiksi – "ilman Taitolan opintoja ei osalleni olisi tullut ensimmäistäkään Fiskarsin kisaa, eikä puukkojeni laatu olisi päässyt kehittymään nykyiselle tasolleen". Erityisesti hän painottaa koulun esteettis-visuaalisten aineiden merkitystä; linjojen, kuvioinnin ja värien syvempi ymmärtäminen tekee eron harrastelijan ja täysverisen ammattilaisen välillä.
Viimein keväällä 2005 Mikko päätti vuosien empimisen jälkeen osallistua Fiskarsin järjestämiin SM-puukonrakennuskilpailuihin yhdellä puukolla käyttöpuukkosarjassa. Odotukset kisojen alla eivät kuitenkaan olleet huipussaan, koska oman arvionsa mukaan kisapuukon viimeistely "oli mennyt pilalle" – pettymyksestään huolimatta hän oli kuitenkin päättänyt lähettää tuotteensa matkaan. Päätös kannatti, koska kisojen tuloksena oli "täysosuma", eli käyttöpuukot-sarjan mestaruus. Naurahdellen seppä kertoo voittaneensa myöhemminkin vastaavalla tavalla "epäonnistuneilla" puukoilla – joka kertoo lähinnä miehen itselleen asettamasta erittäin korkeasta vaatimustasosta. Nykyään Inkeroiselle on kertynyt Fiskarsin kisoista lukuisia palkintosijoja "olisiko niitä viisi mestareiden sarjassa…" – mies muistelee. Kisoihin hän aikoo osallistua tulevaisuudessa jo kannatuksen takia ja siitä syystä, että kisat antavat tekijöille paljon kaivattua näkyvyyttä.
"Kisoihin kannattaisi osallistua aikaisemmassakin vaiheessa tekijänuraa, koska silloin tuomariston antamasta arvokkaasta kritiikistä olisi eniten hyötyä – varsinkin alussa moni on omalle työlleen täysin sokea."
-MI
Puukkojen valmistusfilosofia on MI:llä selkeä; "ensimmäisenä puukossa kiinnitetään huomiota muotoon, joten hyvien käyttöominaisuuksien lisäksi puukon tulee olla myös kaunis". Tärkeitä periaatteita hänen tuotannossaan ovat lisäksi toimivat teräominaisuudet ja hyvä käyttöergonomia – puukon tulee olla kaikin puolin tinkimätön kokonaisuus.
Käsityöperinteet ja perinteikkäät puukkomallit ovat lähellä sepän sydäntä, mutta myös uudet materiaalisovellukset kiinnostavat ja niitä hyödynnetään puukkojen tuotannossa siellä missä ne tuottavat selkeitä hyötyjä puukkojen käyttäjille. Ulkoisesti nämä ratkaisut eivät kuitenkaan koskaan näy, eikä kahvoissa ole "piilomuttereita" – seppä naurahtaa.
"Pajani oven olen jättänyt sen verran pieneksi, että arjen 'oravanpyörä' ei mahdu siitä sisään…"
-MI
Puukkoja valmistavat ammattisepät kuvailevat tuotteitaan usein kovin vaatimattomaan sävyyn, vaikka tyytyväiset käyttäjät niitä ylistäisivätkin. Inkeroisen mielestä osa tästä selittyy suomalaisella vaatimattomalla perusluonteella – kehumista pidetään täällä helposti leveilynä. Toisaalta jokainen ammattilainen tietää, että terät taotaan aina tiettyä tarkoitusta varten; puun veistoon tarkoitetulla puukolla ei kannata ryhtyä pilkkomaan luita! Toisin sanoen, ns. "suorituskyky" ei ole aivan yksiselitteinen asia ja vain kokemattomat tekijät ovat täysin vakuuttuneita puukkojensa ylittämättömästä erinomaisuudesta.
"Kun puukko kestää lapsen käyttää, niin silloin taso alkaa olla todella kova"
-MI
Käsin valmistetun puukon tulevaisuuden Mikko näkee optimistisesti; pohjalukemat on todennäköisesti nähty ja ammattikunta tulee säilymään myös tulevaisuuden pyörteissä. Asia joka vetää hänen mielestään keräilijöitä ja harrastajia vastakin puukkojen pariin on suomalaisen kansallisesineen omistamisesta ja vähäisestäkin käytöstä syntyvä riemu. Alansa vankkana tukipilarina hän pitää Suomen Puukkoseura Ry:tä, joka vaalii suomalaisia puukkoperinteitä. Nykyisin puukkosepän, tai sepän ammatti yleensä on jopa lievästi trendikäs, mutta MI uskoo alan arkirealiteettien pitävän varteenotettavien tekijöiden joukon sangen pienenä.
Nuoria alan harrastajia ja puukkosepän ammatista haaveilevia Mikko kehottaa kärsivällisyyteen, eikä usko päistikkaa kouluihin ryntäämisen takaavan menestystä – kannattaa ennemminkin antaa harrastuksen viedä mennessään, pakottamatta.
Uutta inspiraatiota työhönsä puukkoseppä Inkeroinen etsii aina tilaisuuden tullen eräretkiltä, melontareissuilla ja muuten vain polkupyörällä huristellessaan. Kaikesta näkyy että mies sopii ammattiinsa ja viihtyy siinä erinomaisesti. Työn parhaimman puolen puukkoseppä tiivistää seuraavasti; "Parasta ammatissani on kanssakäyminen ihmisien kanssa alan tapahtumissa…en ole erakkosielu".
_______________
Juho
0 kommenttia:
Lähetä kommentti