Artikkelissa Raakavillan pesemisestä käytiin läpi perusohje jolla villasta kerinnän jälkeen poistetaan likaa ja liikaa rasvaa jotta villaa karstatessa eivät välineet likaantuisi kohtuuttomasti. Nyt on lampurin aika seuraavaksi tarttua toimeen ja aloittaa pestyjen, kuivien villojen karstaus.
Karstattiinpa sitten vanhanajan käsikarstoilla tai uudemmalla keksinnöllä, karstamyllyllä, on raakavilla syytä ensin nyppiä hyvin auki. Syvennytäänpä siis ensin näihin nyppimisen saloihin. Lampaan turkki siis koostuu lukemattomista määristä pieniä (tai vähän suurempiakin) villatupsuja joita kutsutaan tapuleiksi. Villan tyypistä riippuen joudutaan villa nyppimään auki joko jopa yksi tapuli kerrallaan, tai vähän joutuisammin kourallinen kerralla. Onpa vastaan tullut villoja joita ei ole tarvinnut nyppimällä availla ollenkaan ! Omien kokemuksieni pohjalta erityisesti kainuun harmasten joukossa tuntuu olevan tämän villatyypin omaavia yksilöitä. Nyppiessä tapuli siis avataan ja samalla poistetaan mahdollisia roskia, kerinnässä tulleita pätkävilloja yms. On syytä pitää mielessä, että tämä on hyvin tärkeä työvaihe valmiin karstavillalevyn laadun suhteen. Osa roskista sun muista tietty vielä varisee karstauksessa pois, mutta suurin osa joutuu valmiiseen karstavillaan. Mainittakoon vielä, että ennen vanhaan nyppiminen oli lasten näppärien sormien työtä…
Edessäsi olleen raakavillakasan muututtua nyppivissä sormissa pöyhkeän höytyväiseksi villaröykkiöksi olet valmis aloittamaan karstauksen. Käsikarstojen käyttöön löytyy mainioita kuvallisia ohjeita vanhoista aihetta käsittelevistä kirjoista (mm. Sari Varilo: Kehrääjän kirja) sekä internetistä. Tässä käyn lyhyesti läpi karstamyllyn käyttöä, sillä itse en ainakaan ole onnistunut kovin kattavia suomenkielisiä ohjeita siihen löytämään.
Karstamyllyjä taitaa nykyisin olla saatavilla kolmea eri laatua, eli karkea : esim ahvenanmaanlampaanvillalle, hieno: yleisesti suomenlampaalle ja kainuun harmakselle, sekä erittäin hieno: merinovillalle, alpakalle yms. Yleisin malli on käsin veivattava, mutta myös huomattavasti kalliimpia sähköisiä versioita on saatavissa ainakin joistain laaduista. Joissain myllytyypeissä on hihnat joiden välitystä muuttamalla pystytään vaikuttamaan karstaustulokseen, mutta yleisin tyyppi taitaa olla perusmalli jossa on vain kaksi rullaa, isompi ja pienempi, ilman välityksiä. Karstamyllyllä työskentely vaatii lujan pöydän, joka kestää veivaamisesta tulevan hytkytyksen. Käsittääkseni myllyn mukana tulee aina kaikki muut tarpeelliset työkalut, eli pieni karsta puhdistusta varten ja piikki jolla villalevy irroitetaan myllystä.
Itse myllytys on varsin helppoa. Joissain myllymalleissa on syöttölevy jota pitkin villat tarjotaan myllylle, mutta useimmissa syöttö tapahtuu kädestä. Myllyä veivattaessa nypittyä villaa syötetään pikkuhiljaa tasaisesti koko rullan piikkimaton leveydeltä. On varottava syöttämästä liikaa kerralla, jotta myllyn pyöriminen ei takertele ja piikit turhaan taivu väärään suuntaan ! Hitaasti syöttäminen parantaa myös karstavillan laatua, sillä tällöin syötetty määrä ehtii karstautua hyvin ennen kuin uusi kerros tulee sen päälle. Ensi alkuun voi vaikuttaa, että kaikki villa jää vain sille pienemmälle rullalle, mutta kun tämä on täyttynyt tarpeeksi villa ohjautuukin isommalle rullalle jonne alkaa muodostua karstalevy. Karstalevyn paksuuden jokainen voi määritellä haluamakseen tietyissä rajoissa, mutta on hyvä muistaa että kovin ohut levy voi olla hyvin vaikea irrottaa piikeistä ja kovin paksun levyn veivaaminen taas rasittaa piikkejä. Itse lopetan villan lisäämisen heti kun veivaaminen alkaa tuntua pikkuisenkin raskaammalta kuin alussa.
Valmiin karstalevyn irroitus myllystä tapahtuu mukana tulleella "piikillä". Rullasta jolla valmis levy nyt on löytyy ura jota pitkin villa vedetään piikillä pätkä kerrallaan poikki, jotta saadaan esiin levyn pää irroitusta varten. Levy irtoaa näppärästi vähän kerrallaan vetämällä, kun myllyä samalla pyörittää hitaasti vastapäivään (myllyttäessä pyöritettiin myötäpäivään). Joillekin villalaaduille riittää kun ne myllytetään yhden kerran, mutta useimmiten villat joutuu karstaamaan 2-3 kertaa. Ennen kuin juuri syntynyt karstalevy syötetään uudelleen on se syytä jakaa pituussuunnassaan useampaan osaan, jotta villa saadaan taas helposti syötettyä myllylle. Irroitus suoritetaan jokaisella kerralla kuten edellä on kerrottu. Valmiit levyt voi latoa päällekkäin talteen vaikkapa pahvilaatikkoon.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti